Tansania: Kirkolta saa tarvikkeet uutta kouluvuotta varten
Julkaistu: 28.10.2021Ovi käy tiuhaan. Kouluikäisiä lapsia tulee joko yksin tai vanhempiensa kanssa ensin odotushuoneeseen, sitten kapeaa käytävää pitkin Esther Leman toimistoon. Estherin pöytä on täynnä vihkoja, kyniä ja muita koulutarvikkeita. Tänään ne pääsevät uusille omistajille.
Tansanian Mwanzassa Lähetysseura tukee kirkon lastensuojeluohjelmassa 46 lasta, jotka saavat apua koulukuluihin, vaatteisiin ja joskus myös ruokaan. Valtion kouluissa opiskelu on Tansaniassa ilmaista, mutta koulutarvikkeet, koulupuvut ja ruuat täytyy hankkia itse.
Estherin luota perheet tulevat hakemaan rahallisen tukensa, sovitut tarvikkeet ja vaatteet. Toimisto on vilkkaimmillaan uuden kouluvuoden alkaessa. Filippo, 11, tulee huoneesta leveästi hymyillen. Hän sai Estheriltä uuden repun, vaatteita ja kyniä. Isä viikkaa vaatteet reppuun, jota Filippo saa itse kantaa ylpeänä.
”Haluan lääkäriksi, mutta englanti on minulle vaikeaa. Laskemisesta tykkään”, Filippo kertoo.
Koulun jälkeen hän usein auttaa perhettään peltotöissä. Aina, kun poikaa ei näy, hän on livahtanut pelaamaan jalkapalloa. Filippon isä kertoo, että poika tuntee nimeltä kaikki tansanialaisen suosikkijoukkueensa pelaajat.
Koulun jälkeen jalkapalloa katsoo myös Derik, 14. Hänen suosikkinsa on lontoolainen Chelsea. ”He pelaavat niin hyvin”, Derik kehuu. Hän kävi hakemassa Estheriltä tällä kertaa 12 vihkoa.
Joulua juhlitaan kirkossa laulaen
Lastensuojeluohjelman perheille annetaan tarvittaessa ruoka-apua. Huoltajat saavat pienyrittäjyyskoulutusta, jotta pystyisivät elättämään lapsensa. Lasten koulunkäynnin sujumista tarkkailevat Estherin lisäksi alueen sosiaalityöntekijät.
Seuraavaksi Estherin huoneesta astuu ulos Roda, 14. Hän on Derikin kanssa samassa koulussa, jonne pääsee kotoaan kävellen puolessa tunnissa.
”Aikuisena haluan työskennellä pankissa. On kiva ajatella opiskelevansa jotain tiettyä työtä varten”, Roda sanoo.
Joulua hän odottaa jo kovasti.
”Jouluksi menemme kaikki kirkkoon. Laulan siellä kuorossa – laulan Jumalalle.”
Teksti ja kuvat Virve Rissanen
