Nepal: Alakastinen ja vammainen Hira iloitsee: ”Unelmastani tuli totta”
Julkaistu: 16.10.2022Lähetysseuran jo eläkkeellä oleva Nepalin-työn veteraani Kirsti Kirjavainen on tuntenut Hiran pikkutytöstä asti. Kirsti auttoi aikoinaan Hiraa saamaan ensimmäisen jalkaproteesinsa. Hira sai myös kummitukea ensin koulunkäyntiin, sitten ammattiopintoihin.
Hira syntyi alakastiseen dalit-perheeseen nepalilaisittainkin syrjäisessä Mugun läänissä. Kun Lähetysseuran kummityö siellä alkoi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, koko läänin alueella vain noin 30 dalit-tyttöä kävi koulua. Vain parikymmentä vuotta aiemmin dalitit eivät saaneet käydä ollenkaan koulua, ja oli harvinaista, että tytöt – ylempikastisetkaan – pääsivät kouluun. Nyt useimmat tytöt käyvät ainakin alakoulun, ja monet pidemmällekin. Tässä kehityksessä kummityöllä on ollut merkittävä rooli.
Onnettomuus oli estää vammautuneen Hiran koulunkäynnin
Hira on yksi perheen seitsemästä lapsesta. Lapsikatraan viimeinen on vanhempien toivoma poika. Kun Hira oli pieni tyttö, hän menetti toisen jalkansa onnettomuudessa.
Hän oli isänsä ja sisarustensa kanssa keräämässä korkealla Himalajan rinteillä erästä lääkekasvia, jonka myynnistä perhe sai rahaa. Heidän siellä ollessaan sattui pieni maanvyöry, jossa Hiran päälle vyöryi iso kivi. Tajutonta tyttöä lähdettiin kiireesti kantamaan kotiin päin. Mugun pääkaupungissa heidän piti vielä odottaa lentokonetta, ja lopulta viikko onnettomuuden jälkeen Hira pääsi sairaalaan, jossa hänen toinen jalkansa jouduttiin amputoimaan.
Sen jälkeen hänen oli miltei mahdotonta päästä kouluun. Aluksi hänet kannettiin sinne, mutta sitten perhe teki päätöksen, että Hira muuttaa ystävänsä luokse lähemmäksi koulua.
Hira opiskeli ahkerasti, sillä hän haaveili lääkärin urasta. Lääkäriä hänestä ei tullut, mutta saatuaan tukea myös ammattiopintoihin, hän suoritti kaksi ja puolivuotisen kyläterveydenhoitajan koulutuksen.
”Olin maailman onnellisin tyttö, kun sain jalan ja pääsin kouluun. Minun oli vaikea ymmärtää, miksi minusta – alakastisesta vammaisesta tytöstä – välitettiin niin paljon. Unelmastani on nyt tullut totta. Kyläterveystyöntekijänä saan todistaa jokaisen ihmisen arvosta. Palkallani pystyn nyt myös tukemaan perhettäni ja nuorempien sisarusteni koulunkäyntiä.”
Opintojen loppuharjoittelun alkaessa Hira palasi kotiseudulleen Muguun ja oli siellä töissä, kunnes avioitui ja sai esikoistyttärensä muutama kuukausi sitten.
Kuva: Kirsti Kirjavainen
