Etiopia: Askeleita parempaan elämään vammaisille lapsille
Julkaistu: 1.09.2020Lähetysseuran ja Mekane Yesus -kirkon vammaistyö Etiopiassa on ansainnut palkintoja ja päässyt jopa paikallisiin tv-uutisiin. Alkuvuodesta järjestetty vuotuinen retkipäivä luonnon helmaan oli taas suuri elämys vammaisille lapsille ja heidän perheilleen Pohjois-Etiopiassa.
Paikka on kuin paratiisi. Vihreän eri sävyt täydentävät toisiaan, kun kauniisti leikattua nurmikkoa kehystävät trooppiset puut ja pensaat. Paratiisilta vaikuttaa myös tarjoilu: vastapaahdettua kahvia, teetä ja isoja lautasellisia tuoreita hedelmiä. Vaikutelmaa täydentävät seesteisen oloiset ihmiset. Äidit hymyilevät, lapset leikkivät ja nauravat.
Tämä ei ole mikä tahansa piknik-seurue, vaan Pohjois-Etiopian vammaisten lasten ryhmien vuosittainen virkistysmatka. He ovat keitaansa ansainneet.
Dessiessä ja Kombolchassa kokoontuu kolme kertaa viikossa monivammaisten lasten ryhmät, joissa on yhteensä parikymmentä lasta. Kun huoltajat tuovat lapsensa ryhmiin, he pääsevät sillä aikaa torille tekemään ostoksia tai ansaitsemaan rahaa.
Normaalisti ryhmät kokoontuvat Lähetysseuran tukemissa toimintakeskuksissa, mutta tänään on retkipäivä.
– Näen onnellisia kasvoja, vanhempien ja lasten, kertoo sosiaalityöntekijä Girum Belay. Hän on tyytyväinen.
Girum työskentelee Kombolchan ryhmän kanssa, ja hän on vastuussa myös vuosittaisesta retkestä. Tämänkertainen retkipaikka sijaitsee Kombolchassa, joten sen sijainti on kätevä. Girum on tyytyväinen myös hintaan: sisäänpääsy puistoalueelle maksoi vain 10 birriä eli noin 40 senttiä per henkilö.
Kerhosta koulun penkille
Toimintakeskuksen työntekijät ovat saaneet vuosien varrella nähdä, miten moni lapsi on kehittynyt kuntoutuksen ansiosta.
Vielä edelliskeväänä Kombolchan ryhmässä oli 12-vuotias Haliyat, joka söi ja käveli tuettuna, mutta ymmärsi kaiken mitä hänelle sanottiin ja piti älypeleistä. Viime syksynä Haliyat pääsi aloittamaan koulun.
Dessien ryhmässä monen lapsen liikuntakyky on parantunut. Yksi heistä on Camilla, joka liikuntaharjoitusten myötä alkoi kävellä tukea vasten, ja nyt jalat kantavat jo useamman askeleen.
Retkipäivänä liikkumista harjoittelevien lasten suosituinta huvia on kävellä pehmeällä nurmikolla omin jaloin, joko tuettuna tai itsenäisesti.
Vaan eipä sekään haittaa, vaikka jalat eivät kantaisi. Kolme tyttöä viilettää käsiensä ja polviensa varassa pensasaitojen taakse. Hetken päästä he tulevat takaisin nauraen ja kiljahdellen. Heillä on vapaus liikkua, ja he saavat elää kuten muutkin lapset.
Kirkon työ saa tunnustusta
Pohjois-Etiopian vammaisprojekti auttaa Lähetysseuran tuella sekä lapsia että heidän vanhempiaan. Kerhopäivien lisäksi sosiaalityöntekijät käyvät vammaisten lasten kodeissa ja esimerkiksi neuvovat hygieniassa.
Hankkeeseen valitaan perheet yhdessä kaupungin viranomaisten kanssa. Niin varmistetaan, että apua saavat varmasti kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat perheet. Moni vammaisen lapsen äiti on yksinhuoltaja. Mies saattaa hylätä vaimonsa, jos tämä synnyttää vammaisen lapsen.
– Ilman työtämme osaa näistä lapsista vain piiloteltaisiin kotona, Girum kertoo.
Etiopiassa elää edelleen vanha uskomus siitä, että lapsen vammaisuuden aiheuttaa kirous tai vanhempien tekemät virheet. Jokaista vammaista lasta projekti ei pysty auttamaan, mutta tietoisuuden levittäminen laajentaa työn vaikuttavuutta.
Edellissyksynä Dessien kaupungissa pidettiin kirkon ja Lähetysseuran symposiumi, jossa kerrottiin vammaisten oikeuksista. Siellä eräs paikallisviranomainen totesi, että ilman Mekane Yesus -kirkon tekemää työtä vammaisista ei ehkä puhuttaisi lainkaan.
Kirkko aloitti vammaistyönsä jo 1980-luvulla Hosainan kuurojen koulussa. Dessien hiippakunnan eli etiopialaisittain synodin presidentti Wagnew Andarge kertoi symposiumin avauspuheessa, miksi kirkko tekee vammaistyötä.
– Ennen vammaisuutta pidettiin kirouksena. Kukaan ei ollut heidän kanssaan, kukaan ei iloinnut heidän kanssaan. Mutta sellaista ei löydy Raamatusta. Kirkko on vastuussa vammaisista, Wagnew sanoi.
Wagnew Andarge korosti, että kirkko on vastuussa vammaisista ihmisistä. Hän lausui myös ajatuksen, joka lasten retkipäivässä ja koko vammaishankkeessa tulee todeksi:
– Vaikka olisimme köyhiä, pystymme tiedon avulla parantamaan maailmaa.
Virve Rissanen
