Nepalilainen Anju vammautui hyttystaudin takia
Julkaistu: 1.12.2021Nepalilainen Anju vammautui hyttystaudin takia
Anju, 15, vammautui vain kolmevuotiaana. Äiti on oppinut vammaisuudesta ja pojan hoitamisesta vertaistukiryhmässä.
Anju on kehitysvammainen poika, joka elää perheineen syrjäisessä Länsi-Nepalissa, lähellä Intian rajaa. Perheeseen kuuluvat vanhemmat ja 7-vuotias pikkusisko.
Kun Anju oli 3-vuotias, hän sairastui hyttysen levittämään tautiin ja vammautui, äiti kertoo. Nyt poika elää kehitysvamman sekä epilepsian kanssa.
”Meillä on paljon murheita. Poikamme vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Se on kuitenkin vaikeaa, kun samalla pitäisi tehdä töitä”, äiti kuvailee.
Sujan tekee päiväpalkalla erilaisia hanttihommia esimerkiksi rakennustyömailla. He yrittävät vuorotella aviomiehen kanssa niin, että kun toinen käy töissä, toinen jää kotiin pojan kanssa.
Alueella ei ole tarpeeksi töitä. Niitä on tarjolla vain sesonkiluontoisesti, joten toimeentulo on epävarmaa. Sujanin mukaan töitä on varmuudella vain 4–5 kuukautta vuodessa.
”Uskallamme nostaa äänemme kuuluviin”
Sujan-äiti on mukana vammaisille ihmisille ja heidän perheenjäsenilleen tarkoitetussa vertaistukiryhmässä, joka on perustettu Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöhankkeessa.
”Olen oppinut ryhmässä vammaisuudesta ja siitä, kuinka pitää huolta vammaisesta lapsesta”, äiti kertoo.
Ryhmässä vammaiset ihmiset saavat tietoa omista oikeuksistaan ja heidän toimeentuloaan vahvistetaan erilaisin keinoin, kuten koulutuksin ja pienlainoja myöntämällä.
”Ennen en tiennyt mitään tällaisesta toiminnasta. Ryhmässä olen oppinut säästämään ja jakamaan ajatuksiani muille. Nyt uskallamme nostaa äänemme kuuluviin.”
Äiti unelmoi sikafarmista
Länsi-Nepal on Nepalin köyhintä ja vähiten kehittyneintä aluetta. Vammaisille ihmisille ja heidän perheilleen tilanne voi olla vieläkin vaikeampi.
Jos ryhmän jäsenillä ei ole varaa ottaa lainaa, voivat he saada suoraa tukea, esimerkiksi vuohen. Sujankin sai vuohen, joka on jo saanut yhden kilinkin. Perheen taloustilanteen vuoksi hänen ei olisi mahdollista ottaa lainaa.
Anju-poika on saanut vammaiskortin, joka oikeuttaa hänet valtion etuuksiin. Se tarkoittaa 4000 rupian (noin 30 euroa) lisätuloa perheelle kuukaudessa. Hän käy myös koulussa 2. luokkaa, vaikka liikkuminen sinne ei ole aina helppoa vamman takia.
Äiti toivoo, että tulevaisuudessa hän voisi kasvattaa sikoja. Tällöin perheen toimeentulo ei olisi sidottuna epävakaaseen kausityöhön.
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
Teksti ja kuvat Mimosa Hedberg
Fakta: Nepalin vammaisten ihmisten asema on vaikea
- Nepalissa arvioidaan olevan yli puoli miljoonaa näkö-, kuulo- tai fyysisesti vammaista ihmistä. Köyhyys ja yhteiskunnan hylkivä asenne heitä kohtaan johtavat eriarvoisuuteen.
- Edelleen on yleistä, että vammaiset henkilöt pidetään piilossa yhteisön jäseniltä, sillä häpeä ja vammaisuuden leima ovat voimakkaita. Monissa kodeissa vammaiset lapset ja nuoret jäävät vaille peruskoulutusta.
- Vaikka Nepalin vuonna 2015 voimaan tullut perustuslaki on edistyksellinen vammaiskysymyksissä, lain toimeenpanossa on yhä haasteita.
- Nepalilaisen Forward Looking -järjestön ja Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöhankkeessa koulutetaan ja tuetaan paikallisia vammaisten ihmisten vertaistukiryhmiä, jotta vammaisten ihmisten omaehtoisuus lisääntyisi ja he saisivat julkisia resursseja käyttöönsä. Tärkeää on myös köyhien perheiden toimeentulon kohentaminen.
Nepalilaisen Anjun, 15, äiti on oppinut vammaisuudesta ja pojan hoitamisesta vertaistukiryhmässä.
