Nepal: Nuortenkerhoissa parannetaan tyttöjen asemaa
Julkaistu: 22.09.2020Nepalilainen Shital Dhakal, 17, on ollut jo viisi vuotta Suomen Lähetysseuran tukeman nuortenkerhon jäsen, ja toimii nyt kerhon puheenjohtajana. Nuortenkerhot ovat osa Lähetysseuran kehitysyhteistyöhanketta, jossa rakennetaan rauhaa ruohonjuuritasolla ja parannetaan etenkin tyttöjen asemaa Länsi-Nepalin kyläyhteisöissä. Kerhot kokoontuvat kerran kuussa ja niiden jäsenet ovat 8–18-vuotiaita.
– Täällä on paljon eriarvoisuutta. Osa tytöistä kokee kuukautissyrjintää, kun he joutuvat menemään joka kuukausi erilliseen vajaan, Shital kertoo.
Länsi-Nepalissa on voimissaan yhä käytäntö, jossa naiset ja tytöt eristetään kuukautistensa ajaksi, joskus jopa karjavajoihin, koska heidät nähdään rituaalisesti epäpuhtaina. Haitallinen perinne on vaaraksi terveydelle, sillä vajat eivät ole hygieenisiä. Myös moni tyttö jättää menemättä kouluun kuukautisten ajaksi.
– Asiat ovat onneksi hitaasti muuttumassa, Shital sanoo. Hän itse ei joudu menemään erilliseen vajaan, mutta hänenkin kodistaan löytyy huone, jonne perheen naiset eristäytyvät joka kuukausi.
Shitalin kerho on esittänyt alueen kylissä katunäytelmiä, joissa kerrotaan esimerkiksi lapsiavioliittojen haitoista, konfliktien rauhanomaisesta ratkaisusta ja siirtotyöläisyyden nurjista puolista. Kailalin piirikunta sijaitsee aivan Intian rajan tuntumassa, ja etenkin pojat ja miehet lähtevät rajan yli paremman elämän ja töiden toivossa. Avoin raja tuo nuorten pariin myös huume- ja alkoholiongelmia.
Hankkeessa on opittu, että ruohonjuuritason muutos lähtee usein nuorista. Luoko nuortenkerho sitten tasa-arvoa?
– Paljon! Shital sanoo hymyillen.
Shitalin mielestä nuortenkerhot ovat tärkeitä kohtaamisen paikkoja. Kerhon idea on aktivoida lapsia mukaan kylien kehitykseen, luoda heille merkityksellistä tekemistä. Nuoret oppivat tärkeitä elämäntaitoja ja kasvavat aktiiviseksi osaksi yhteisöä.
Hyödylliset opit opetetaan kotona myös muille perheenjäsenille, kuten vaikkapa käsienpesua. He myös juttelevat vanhemmille haitallisista käytännöistä ja kasvattavat tietoisuutta siitä, kuinka tyttöjä ja poikia tulisi kohdella tasa-arvoisesti.
– Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä terveydenhoitajana tai järjestössä. Unelmoin siitä, että kaikki alueen lapset pääsisivät kouluun.
Mimosa Hedberg
