Entiset kummilapset Botswanasta tietävät, miten tärkeää on päästä kouluun
Julkaistu: 24.11.2022Mogomotsi Maribe ja Boitumelo Bantsi kertovat elämästään kummilapsiohjelman jälkeen: toinen työskentelee vartijana, toinen opiskelee automekaanikoksi.
”Kun olin pieni, en päässyt kouluun, koska minulla ei ollut syntymätodistusta. Äitini tuli kirkolle etsimään apua”, aloittaa Mogomotsi Maribe, 28, elämäntarinansa.
Hän pääsi Lähetysseuran tukemaan ohjelmaan, joka hankki hänelle henkilöllisyystodistuksen. Ennen kouluun pääsyä Mogomotsin piti vielä harjoitella koulutaitoja Tsholofelongissa eli kirkon keskuksessa, joka on tarkoitettu orvoille ja haavoittuvassa asemassa oleville lapsille. Tsholofelong on setswanaa ja tarkoittaa Toivon paikkaa.
Sellainen toimintakeskuksesta Mogomotsille tuli. Nyt hän istuu yhdessä toimintakeskuksen luokassa ja kertaa vaiheitaan: Ensin piti opetella kirjoittamaan ja piirtämään. Kun taitoja oli karttunut tarpeeksi, hän sai paikan valtion koulusta.
”Opin ensimmäistä kertaa, mikä on koulu. Muistan ilon kyyneleet, kun tajusin, että voin päästä elämässä eteenpäin”, Mogomotsi kertoo.
”Keskuksen työntekijät olivat oikeita vanhempiani”
Toimintakeskuksen pihalla puhelintaan näppäilee Boitumelo Bantsi, 20. Mogomotsin tavoin myös Boitumelo muistaa, miltä tuen saaminen lapsuudessa tuntui. Hän alkoi käydä Tsholofelongissa jo päiväkoti-ikäisenä, ja myöhemmin koulun jälkeen hän teki keskuksella läksyjä.
”Työntekijät auttoivat kouluhommissa. He olivat aina puolellani. Äitini hylkäsi minut, kun olin vauva, ja isää näin vasta vanhempana. Koen, että oikeat vanhempani olivat tämän keskuksen työntekijät”, Boitumelo sanoo.
Hän on isoäitinsä kasvattama, ja heidän välinsä ovat olleet aina läheiset. Tosin isoäiti ei meinannut uskoa, että Boitumelo selviää hengissä aikuiseksi asti. Niin usein hän lapsena sairasteli.
”Tässä minä nyt kuitenkin olen”, hän sanoo ja nauraa.
Koulutus auttaa pääsemään ammattiin
Molemmilla nuorilla aikuisilla on selvät tulevaisuuden suunnitelmat – tai oikeastaan monia sellaisia.
Boitumelo valmistui juuri peruskoulusta ja alkaa opiskella automekaanikoksi. Enemmän häntä kiinnostaisi opettajan ura, mutta sitä varten pitää korottaa päättökokeen tuloksia. Sitten on vielä kolmas haave: olla sotilas.
”Aion hakea puolustusvoimiin. Sinne valitaan vain parhaat, pitää olla fyysisesti ja henkisesti terve”, Boitumelo kertoo.
Mogomotsi puolestaan työskentelee vartijana, mutta säästää rahaa oman yrityksen perustamiseen. Tällä hetkellä iso osa hänen palkastaan kuluu sisarusten elättämiseen.
Vanhemmat ovat kuolleet, mutta Mogomotsi muistelee heitä lämmöllä. ”Meillä ei ollut rahaa, mutta he tekivät varmasti parhaansa ja taistelivat puolestamme”, hän sanoo.
Oman yrityksen lisäksi Mogomotsilla on toinenkin ammatillinen haave: Jos hän pääsee uusimaan päättökokeensa, hän hakee poliisikouluun.
Aikuisena tuen merkityksen ymmärtää paremmin
Kun nämä nuoret aikuiset vierailevat toimintakeskuksella, pintaan nousee monenlaisia tunteita. Kumpikin haluaa rohkaista niitä lapsia, jotka vielä käyvät koulua kirkon ja Lähetysseuran tuella. Aikuisena tuen merkityksen hahmottaa paremmin.
”Jokainen lapsi tarvitsee mahdollisuuden koulunkäyntiin”, Mogomotsi sanoo painokkaasti.
Boitumelo toivoo, että kummiohjelmassa vielä olevat lapset ymmärtävät saaneensa tilaisuuden saavuttaa päämääränsä.
“Heidän on hyvä miettiä sitä, mitä itse haluavat eikä sitä mitä muut heissä näkevät.”
Teksti ja kuvat Virve Rissanen
Katso videolta, miten Boitumelo ja Mogomotsi kertovat ajastaan Tsholofelongissa.
